Summer!!!

Vihdoinkin eksyin tänne blogin puolelle. Tää on aikasta kuollut, joten hipsikääs osoitteeseen http://xreasontolive.blogspot.fi/. Toi on nimittäin mun toinen blogi, joka on enemmän elossa kuin tää. Yritän kirjoitella sinne nyt enemmän kun on vaan ihastunu tohon otsikkoon xD

Mutta tosiaan, riemu-uutinen on saapunut. Mä pääsin juuri siihen lukioon, minne mä halusinkin. Mä en vieläkään voi uskoo et mä oikeesti pääsin sinne. Wow.

Sellaista.

Hiihtolomaa! ja Wertti!

Juho ja Joose!!

Hepssansaa! En oo taaskaan kirjoittanut vähään aikaan, se selittyy varmaankin mun 13 päivän hiihtolomalla. Oltiin Vuokatissa laskettelemassa ja torstaina tultiin kotiin. >Eilen olin Liedon legendaarisessa Verttikonsertissa, jossa oli varmaan puolet Liedosta. Ja ainoahan syy miksi tonne eksyin ja älypuolella laulavat herrat. Siis Justimusfilms. Sami ei päässyt, kun oli kipeä, mutta Nost3 ja Protro tuuras Samia. Oli mahtava ilta hyväs seuras, vaikkakin alko myöhemmin väsyttää. Esiintymäs oli myös Jonitapani, ne Nost3 ja Protro, Mikael Gabriel, Brädi ja Uniikki (pieni mies). Tuulinkin piti tulla mut se oli Emma-gaalassa. Täs viel vähän kuvii Vertistä ja hiihtolomalta.

Angry Birds Activity Park Vuokatti tuli kans nähtyy.

Mä ja Possu autossa

Tyylikäs lasketteluasu

Friends forever

Kyllä vain, olen hengissä.

Pitkästä aikaa vaivaudun tähän koneen ääreen ja avaan blogin. Siis koneen ääressä oleminen ei ole mitenkään epätavallista :D On ollut tosi paljon kaikennäköisiä kouluhommia, mediatutkielma tuli pari tuntia sitten viimeistelyä vaille valmiiksi, ja edessä on vielä äidinkielen kirjallisuustutkielma. Huh.

Tänään on ystävänpäivä, wohoo! En sitä tänään oikeen juhlistanut mitenkään, paitsi koulussa me tukarit järjestettii leffa (Mr. Bean- Äärimmäinen katastrofi elokuva, jonka jokainen oli varmaan nähny kymmenen kertaaxD) ja myytii munkkia ja mehua. Ainakin rahaa tuli, että päästään keväämmälllä sitten herkuttelemaan. Oli kans perinteinen halipäivä, eli jokainen sai sydämmen ja siihen sit kirjoiteltii toistemme nimii. Mulla ei oo ees paljon nimiä, mut ei se haittaa.

Huomenna voisi sanoa, että on se ystävänpäivä, koska pääsen jo kahdeltatoista kotiin, mä ja mun kaks kaverii mennään meille pariks tunniks ja sit bussilla kaupungille, missä seuraan liittyy vielä toiset kaks kaveria. Mennään leffaan katsomaan 21 tapaa pilata avioliitto.

Tässä vielä hiukan ystävänpäiväfiilistelyä.

Nevillelle oli kerrottu, että kaikki orpokodin lapset olivat velhoperheestä. Mutta hän oli ainoa, joka osasi taikoa. Muut olivat surkkeja, Neville ei pitänyt siitä nimityksestä. Hänelle he olivat velhoja, jotka eivät taio. Jenniferkin oli velhoperheestä. Heti kun Neville muisti taas Jenniferin hän hyppäsi keinusta.”Minun pitää mennä Jenniferin luo. Hän on tosi surullinen.”Neville juoksi sisälle, ylös portaat heidän huoneensa ja pysähtyi ovelle tasaamaan hengitystään. Sitten hän astui sisälle. Jennifer ei ollut siellä. Oli vain kaksi paikkaa, missä Jennifer viihtyi yksin ja heidän huoneensa oli toinen. Hänen olisi mentävä parvekkeelle.Parvekkeelle ei missään nimessä saanut mennä. Se oli vaarallinen paikka. Mutta Jennifer ei ollut välittänyt vaan oli ollut siellä aina kun oli halunnut olla yksin. Neville juoksi ylimpään kerrokseen. Ja siellä Jennifer oli, istui parvekkeella, kädet polviensa ympärillä ja hän itki. Neville tuli itsekin surulliseksi kun näki Jenniferin itkevän. Neville kiipesi hiljaa parvekkeelle, vaikka tiesi, että Jennifer oli huomannut hänet. Hän istui pienen välimatkan päähän Jenniferistä. Parveke pikemminkin tasanne oli pieni, joten välimatka ei ollut suuri.”Sä sait sen kirjeen”, Jennifer sanoi hiljaa. ”Mä näin kaiken.””Niin sainkin. Miksi se tekee sut niin surulliseksi?” Neville kysyi, vaikka luuli tietävänsä vastauksen.”Mä joudun olemaan koko lukuvuoden yksin täällä, kun sä opettelet taikuutta. Tiedätkö sä edes miksi mä olen täällä?”Neville pudisti päätään.”Mun isosiskot ja veljet ovat kaikki velhoja ja noitia. Kaikki muut on paitsi mä. Äiti ja isä on tosi kiireisiä, ei niillä koskaan riittänyt aikaa mulle. Mä olin aina yksin. Siksi mä tulin tänne. Mä en halunnut olla yksin. Ja nyt säkin lähdet sinne”, Jennifer sanoi ja nyyhkäisi. Neville siirtyi Jenniferin viereen ja kietoi kätensä tämän ympärille. Jennifer tärisi.”Mä en haluais jättää sua tänne. Sä oot mun paras ystävä ja tuut aina olemaan. Ei se koulu tarkoita sitä etten mä välittäis susta, päinvastoin”, Nevillelle tuli itselleenkin surullinen olo. ”Voidaanko mennä takaisin?” Jennifer nyökkäsi. He kipusivat ikkunasta sisään, Neville tarttui Jenniferiä kädestä ja auttoi hänet ulos. Sen jälkeen hän halasi Jenniferiä. Lujaa.”Sä voit tulla mun kanssa Viistokujalle. Ja junassakin sä voisit varmaan käydä”, Neville sanoi kun he kävelivät alas rouva Starsin ja professori Verson luo. Jennifer hymyili.”Joo, ja sä saat luvan kirjoittaa niin usein kun pystyt.”

- Lainaus mun ficistä Entä jos hän olisi valinnut toisin jota FinFanFunissa voi lukea:)

Vuosi vaihtuu!

Ääh, tiedän että tää blogi on ihan kuollut, en oo vaan jaksanut kirjoitella oikein mitään. Ehkä ensi vuonna mä vihdoinkin innostun ja jopa sattuisin kirjoittamaan tätä säännöllisesti. Se vois olla mun uudenvuoden lupaus, yrittää kirjoittaa tänne.
Tuntuu vaan ettei mun elämässä tapahdu mitään erityisen kiinnostavaa. Keväällä tosin pitäisi vähentää aikaa koneen ääressä ja olla enemmän koulukirjojen parissa, koska toi peruskoulun loppu häämöttää 6 kuukauden päässä. Jäiks.

Voisin kans yrittää pitää mun huoneen järjestyksessä, koska... no, tavarat vaan tuppaa jäämään puolitiehen joko mun työpöydälle tai mun nojatuoliin, jossa mä istun tooosi harvoin. Että näin.

Mä laitan tässä jossain vaiheessa postausta mun joululahjoista, kuvia siis tulossa (ja toivottavasti paljon!) ja mun ihanan sekaisen huoneenikin voisin jossain vaiheessa esitellä.

Lomaa on jäljellä viikko ja mä ajattelin rentoutuu kunnolla ennen kuin viimeinen rutistus toisin sanoen koulu alkaa. Mun lukujärjestys ei näytä kivalta, aloitan joka päivä 8.05 ja ma ja to kahden päiviä, tiistaina kahden päivä, keskiviikkona puol neljältä (ysiluokkalaisen järkytys, mitä lukiossa sitten oikein on :/)
 ja perjataina mä pääsen kahdeltatoista. Kahdeltatoista! Ajatelkaa!

Eli hyviä uusia vuosia vaan kaikille, mä lähden tästä koneen ääreltä jonnekin :)

kuvat Weheartit

The Creative Progress

En oo pitkään aikaan jaksanut kirjoitella, osin johtuen pelkästään mun laiskuudesta, mutta on mulla hommiakin ollut. Viime viikolla mulla oli TET ja olin Turun Tienoossa. Ihan kivaa oli, mut ei kovinkaan monipuolista kun istuin päivät koneen ääressä ja kirjoitin jotain juttuja. Päiväkodissa oli mielenkiintoisempaa.

Mutta, mutta... Marraskuussa on Movember, opettajakin on kasvattanut viikset, sekä NaNoWriMo, johon kerrankin jaksoin/uskalsin osallistua. Mä tein mun NaNolleni blogin, johon pääsee tästä. Mun NaNo kertoo 15-vuotiaasta Annikasta, joka saa kuulla ennalta tuntemattomalta pojalta, että hän ei kuulu tähän maailmaan. Maa, johon molemmat päähenkilöt kuuluvat on Korppimaa, (engl. Ravenland) jossa ei ihmisiä näy. Tällä hetkellä yksi luku ja prologi valmiina. Oon aikataulusta aika pahasti jäljessä, muttamutta. Ei voi mitään. Tänään yritän saada ainakin osakseen sen toisen luvun valmiiks.

Tällaista tänä perjantaina.

.

Are you looking for me?

Rippilahja kaktukseni 

Kuten kuvista voi päätelläkin, sain tossa viime lauantaina ikioman kameran. Olympus Pen E-PM1 on nyt mun. En ole saanut oikein mitenkään erityisiä kuvia räpsittyä, mutta tossa on nyt hieman kokeiluja. En taida vähään aikaan ostaa mitään isompaa, vaikka ei olekaan täysjärkkäri, 348 euroa oli se lopullinen hinta, kun piti ostaa muistikortti ja kameralaukku.

Tiistaina olis sitten matikan koe. Ei pelota mitenkään hirveästi, kun oon omasta mielestäni aika hyvä prosenttilaskuissa.


Ensi viikonloppuna tiedossa olisi Hetapää, HeTan ja KHP:n yhteinen syysretki. Päästään tyttöjen kanssa purjehtimaan poikien seuraksi. Sieltä en tiedä laitanko jonkin kuvakoosteen, ehkä.

Sellaista tänään.

That was not written in our cards

Oon totaalisen rakastunut tohon biisiin. Ja se videokin on niin ihana <3

Tosiaan tänään on jo perjantai. Viikko on mennyt tosi nopeasti. Maanantaita odotan kauhulla, meillä on liikunnassa 2000m juoksu eikä mua ole siunattu juoksemisessa tai kestävyyslajeissa. Joten se ei ole vuoden kohokohta.

Sain eilen hommattua itselleni TET paikan Turun Tienoosta. Sellainen paikallislehti.

Huomenna olis ehkä tarkoitus mennä iskän kanssa katsomaan, jos vaikka hankittais mulle jonkinlainen kamera.

Sain aloitettua uuden jatkiksen, tällä hetkellä oon jo aina ylpee itsestäni kun sain sen edes aloitettua. Entä jos hän olisi valinnut toisin kertoo Neville Longbottomista, joka on Valittu. Siis Harryhan sai tietää FK:ssa, että oli kaksi mahdollista henkilöä, jotka täyttivät ennustuksen kriteerit. Harry ja Neville. Toi idea on itseasiassa aika vanha. Itse sain ton idean joskus 2010 keväällä, jolloin mä kirjoitin suunnitelman sellaisille pikkulappusille. Ja nyt se on tuolla noin ja aion ihan oikeasti kirjoittaa sen valmiiksi. Tarkoitus olisi käydä läpi koko Nevillen elämä. 2- vuotiaasta sinne perhe-elämään asti. Se tulee olemaan mut ikuisuusprojekti, mut mä rakastan sitä.

Ja vielä tällaisia kuvia :)

Hauskoja viikonloppuja!

- Heidi

Miten arpea voi ikävöidä näin paljon?

Pitkästä aikaa sain jotakin kirjoitettua. Yhdelle kaverelleni kirjoitin. Ja jos sä et siedä Slashia=miesten välinen suhde, en tiedä kestätkö. Päähenkilöt Harry ja Fred Harry Potterista.

Miten arpea voi ikävöidä näin paljon?

Vanhan puisen talosta nousi savua, joka houkutteli sisälle. Punatukkainen mies astui esiin varjoista ja lähti kävelemään kohti taloa. Lumi narskui hänen saappaidensa alla ja tuuli puhalsi kasvoille. Hän kietoi takkia yhä tiukemmalle ettei jäätyisi ennen kuin saapuisi portaille, jotka varmasti olivat jo liukkaat. Talvi oli tullut aikoja sitten, eikä Fred ollut nähnyt taloa vielä lumipeitteen alla.

 Hän pysähtyi jännityksen vallassa, kaivoi tupakka-askin ja sytkärin taskustaan ja sytytti tupakan. Hän veti savua sisäänsä pari kertaa ennen kuin heitti tupakan maahan ja polki sitä kylmään lumeen niin, että se jäi piiloon. Sitten hän palasi polulle ja käveli nyt pysähtymättä portaille. Portaat tosiaan olivat liukkaat ja hänen piti pitää kaiteesta kiinni ettei olisi kaatunut ennen kuin pääsi ovelle. Hän koputti lyhyesti. Ja astui sitten taaksepäin.

Ovi avautui ja mies hengähti syvään. Hän näki toisen hämmentyneen ilmeen.  Harry tuijotti häntä. Eikä sanonut mitään. Hän hymyili varovaisesti. Harry vastasi hymyyn ja astui sivuun. Hän astui sisään taloon, joka näytti, tuoksui ja tuntui yhä samalta. Hän riisui takkinsa, laittoi sen samaan naulaan kuten aina. Ja seurasi Harrya peremmälle muistojen taloon.

Kun he istuivat vastakkain keittiön pöydän ääressä, hän huomasi miten tummat Harryn silmänaluset olivatkaan. Ja tämä istuikin jotenkin lysyssä. Oliko siitä kulunut vain neljä kuukautta kun hän viimeksi oli nähnyt Harryn? Tämä tuntui vanhenneen vuosia. Hän tuijotti kahvikuppiaan. Oliko sittenkään ollut järkevää palata? Entä jos Harrylla olisi ollut täällä joku toinen? Hän ajatteli jo lähtevänsä, hän nousi ylös tuolistaan ennen kuin Harryn silmät katsoivat ensi kertaa neljään kuukauteen häntä suoraan silmiin.

”Fred, ole kiltti.”

Harry oli sanonut hänen nimensä. Se kuulosti lähes anelelulta. Fred istui takaisin tuoliinsa. Samassa hän nousi taas ylös. Hän käveli Harryn tuolin viereen ja Harrykin nousi seisomaan. Fred kietoi kätensä Harryn ympärille. Hänestä tuntui, että Harryn kädet nousivat vaistonvaraisesti ja kietoutuivat hänen ympärillään.

”Oli ikävä.”

Fred siveli Harryn arpea, se oli hänestä niin mielenkiintoinen. Ja Harry sulki aina silmänsä kun hän hiveli sitä. Se teki Harrysta erikoisen. Mutta hän olisi ollut erityinen ilmankin.

”Minulla myös.”

Fred etsi Harryn huulia, hän halusi suudella häntä. Tässä ja nyt. Harryn huulet kohosivat häntä kohden ja hän painoi omansa niille. Ja samalla kun heidän huulensa kohtasivat kaikki tuntui olevan hyvin. Ympyrä sulkeutui. Ikävä, suru ja kaipaus olisi nyt ohitse. He olisivat yhdessä, eikä mikään erottaisi heitä.

"Rakastan sinua." 

May I love you

Oon pitänyt pikkuisen tauon, vaikka koneella oonkin joka päivä niin en oo jaksanu kirjoitella mitään.
Leireilyä on ollut koko syksyn edestä, tosiasiassa mulla on vielä kaksi leiriä syksyn aikana. Seiskaleiri ja Leirikoulu on ohi, partioleiri ja isosleiri edessä.

Totta!

Koulu on alkanut! Vika vuosi, tänään oli koulukuvaus ja me tukioppilaat kerättiin Nälkäpäivä-keräys (jonka aluksi kirjoitin Nälkäpeli :P)

Mitäs tässä, onko jollakin piilolukijalla (nyt saa tunnustaa) jotain postaus ehdotuksia, koska tää saattaisi kaivata jotain erikoisjuttua. Kommenttiloota on sitä varten, eiks nii?

The Air That I Breathe

Päivät on kulunu ihan sairaan nopeesti. Koulu alkaa viikon päästä, jäiks. Mulla ei oo hankittu vielä mitään uusia juttuja ens vuotta varten. Vika vuosi peruskoulussa. Lukkaritkin tuli jo, oon niin onnellinen, että pääsen torstaina yhdeltä, hähää. Tosin syksyllä se on sitten kolmeen...

Kuvia on tasan neljä kappaletta. Ollaan käyty Seikkailupuistos, ( siel oli tylsää, ei oo ihan mun ikäsil :P) Heurekas, Vuokatis ja siit uusimpana reissuna Forssan picnikillä, mä yritin kuvalla havannoillistaa kuinka paljo siel oli autoja :D